Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. 2Ko 6:2

Suomen kansa! Ei ole myöhäistä kääntyä Jumalan Pojan puoleen. Hän kutsuu, Hän pelastaa! Käänny ja rukoile Häntä!

”Sillä ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”. Luu 20:41

Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. 1Jo 5:20

Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. 1Jo 5:12

Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.” Joh 11:25

Sinulla, minulla ja koko kansallamme, ei ole muuta pelastusta kuin mikä tulee Jumalalta. Muunlainen ”pelastus” voi tuottaa väliaikaisen tyydytyksen, mutta sielumme kaipaa Jumala-yhteyteen. Tyhjyyttä voi täyttää kaikenlaisella, mutta omasta kokemuksestani tiedän, että sydämessä oleva tyhjiö täyttyy äärimmilleen, kun Jumala sen täyttää. Ajallinen elämämme ei ole merkityksetöntä, mutta se on kovin lyhyt verrattuna iankaikkisuuteen.

Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää… Kol 2:9-10

”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” (Fil. 1:21)

Joka Paavalin kokeman voi sovittaa itseensä, sen sovittakoon. Kristus, Jumalan Poika, otti orjan ja heikon osan ja antautuipa vielä syntisten, itseriittoisten ihmisten surmattavaksi. Vieläpä surmatapa ei ollut mikään humalapäinen puukolla tehty tappo vaan mahdollisimman näkyvä nöyryytys, jossa luotu nöyryytti Luojaansa, edelleen, oman erinomaisuutensa käsityksessä.

Kuka haluaisi elämässään samaistua Kristukseen ja kuka voisi erinomaisen elämänsä kukoistuksessa ajatella, että kuolemassa olisi lupaus jostain paremmasta. Itseriittoiselle ja ”hyvälle” ihmiselle kuolema päättää mahdollisuuden oman tahtonsa toteuttamisesta, ja on siten kauhistus.

Mutta sille, jonka elämä on Kristus, löytyy lupaus suuremmasta elämästä tämän murheiden laakson takaa.

Roomalaiskirjeen esittely

Vaikka tämä kirje on sijoitettu järjestyksessä ensimmäiseksi kirjeeksi, ei sitä ole kuitenkaan kirjoitettu ensimmäiseksi. Roomalaiskirjettä ennen oli kirjoitettu useita kirjeitä, kuten kaksi Tessalonikalaiskirjettä, kaksi Korinttolaiskirjettä, ensimmäinen kirje Timoteukselle sekä kirje Tiitukselle. Syy, miksi tämä kirje on (UT:ssa) ensimmäisenä, johtuu joko sen erinomaisuudesta (jota Chrysostom piti niin suuressa arvossa, että hän luetutti kirjeen itselleen kahdesti viikossa), tai sitten se johtui kirjeen vastaanottajien asuinpaikan arvoasemasta, joka Roomalla oli keisarillisena kaupunkina. Eihän myöskään (VT:ssä olevien) profeettojen kirjoitukset olleet siinä järjestyksessä, jossa ne kirjoitettiin. Hoosea profetoi yhtä varhain, kuin Jesaja, jollei jo aiemmin, ja ennen Jeremiaa ja Hesekieliä, ja silti Hoosean kirja on sijoitettu näiden kirjoitusten jälkeen.

Tämä kirje kirjoitettiin Korintossa, kuten kirjeen jälkikirjoitus osoittaa, ja tämä voidaan vahvistaa apostolin Foibesta esittämästä todistuksesta (Paavali lähetti kirjeen Foiben välityksellä ja Foibe oli Kenkreassa, paikassa lähellä Korinttoa), mainitsemalla Erastuksen, Korinton rahastonhoitajan, joka asui Korintossa (2Ti 4:20), sekä Gaiuksen, hänen majapaikkansa isännän, joka oli Korinttolainen (Roo 16:23, 1Ko 1:14).

Kirjeen kirjoitusajankohta ei kuitenkaan ole niin selvä. Jotkut ajattelevat, että kirje kirjoitettiin kolmen kuukauden aikana, jolloin Paavali matkasi Kreikan läpi (Apt 20:2) hiukan ennen keisari Claudiuksen kuolemaa vuonna 55 jKr. Toiset ajattelevat, että kirje oli kirjoitettu Paavalin lyhyen vierailun aikana Korintossa, minne hän saapui, kuten oletetaan, Filippistä matkallaan Troakseen, jonne osa hänen seuralaisistaan meni etukäteen ollen siellä viisi päivää ennen Paavalia. Tämä tapahtuma on ajoitettu Neron toiselle vuodelle vuoteen 56 jKr. Kuitenkaan kirjettä ei ole kirjoitettu Paavalin pitkän Korintossa oleskelun aikana, kun hän oli siellä ensimmäistä kertaa, vaan tämän jälkeen, jopa sen jälkeen, kun hän oli julistanut Jerusalemista Illyricumiin saakka ja jolloin hänellä oli aikomus mennä Jerusalemiin Makedonian ja Akaian seurakuntien lahjoitusten kanssa köyhien pyhien luokse siellä (Roo 15:19).

Henkilöt, joille tämä kirje lähetettiin, olivat Rooman pyhät, niin juutalaiset kuin pakanat, jotka asuivat Rooman kaupungissa (katso Rooman kaupungista ja sen seurakunnasta Gillin kommentaari kohdasta Apt 28:14-15). Ei ole täysin selvää keiden välityksellä evankeliumia ensimmäistä kertaa saarnattiin Roomassa ja ketkä olivat perustamassa seurakuntaa sinne. Irenaeus, antiikin ajan kirjoittaja, sanoo, että Pietari ja Paavali saarnasivat evankeliumia Roomassa ja perustivat sinne seurakunnan. Gaius, kirkollinen mies, joka eli Zephyrinuksen, Rooman piispan aikaan, esittää asian samoin. Dionysios, Korinton piispa, kutsuu Rooman seurakuntaa Pietarin ja Paavalin istutukseksi. Se, kävikö Pietari koskaan Roomassa, ei ole selviö kaikille. Ja varmaa on, että apostoli Paavali ei ollut käynyt Roomassa, kun hän kirjoitti Roomalaiskirjeen. Ainakin vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, ettei hän ollut käynyt Roomassa, kun katsoo ilmaisuja Roomalaiskirjeen 1:10:ssä. Ja kuitenkin tässä oli jo olemassa seurakunta, jolle hän kirjoitti, ja joka oli ollut olemassa varteenotettavan ajan, sillä Rooman seurakuntalaisten uskosta puhuttiin kaikessa maailmassa (Roo 1:8). Myöskin Apt 28:15:n mukaan, kun Paavali oli tiellä Rooman kaupunkiin, veljet tulivat häntä vastaan siellä.

Pääasiallinen tarkoitus tässä kirjeessä on tuoda kirkkaaseen valoon oppi vanhurskauttamisesta. Sen tarkoitus on osoittaa pakanoille, että vanhurskaus ei tule luonnollisen ymmärryksen kautta eikä teoista, jotka on tehty sen seuraamisesta, ja juutalaisille, että vanhurskaus ei tule Mooseksen laista ja sen mukaisista teoista (tämän Paavali osoittaa tarkastelemalla sekä juutalaisten että pakanoiden syntistä ja viheliäistä tilaa), vaan vanhurskaus tulee Kristuksen vanhurskaudesta, joka luetaan hyväksi Jumalan armosta ja otetaan vastaan uskossa. Tämän vaikutus on rauha ja ilo sielulle, ja pyhyys elämässä ja tekemisissä. Paavali tekee totuudellisen tilityksen vanhurskautetuista, koska he eivät ole ilman syntiä. Tämän hän kuvailee oman itsensä ja kokemuksensa esimerkin kautta. Ja kuitenkin hänen mukaansa vanhurskautetuilla on erilaisia etuoikeuksia, kuten vapautus tuomioista, adoption siunaus ja oikeus taivaalliseen perintöön. Paavali käsittelee kirjeessään ennaltamääräämistä, pakanakansojen kutsumista ja juutalaisten hylkäämistä. Hän antaa kehotuksia erilaisiin tehtäviin pyhien velvollisuutena toisiaan kohtaan ja maailmaa kohtaan, tehtäviin, jotka ovat luonteeltaan moraalisia ja yhteiskunnallisia, sekä vähäisemmiltä tuntuvien valintojen merkitykseen sekä päättää kirjeen tervehdyksillä eri henkilöille.

Edellinen teksti on blogin kirjoittajan tekemä käännös John Gillin Raamatun kommentaarin otteesta. Julkaisen, jos mahdollista, aikaa myöten jatkoa käännökselle. Wikipedia aiheesta John Gill: https://en.wikipedia.org/wiki/John_Gill_(theologian)

”…Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää peljästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti.” Sitten hän sanoi heille: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä.

…

Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

Profeetta Jesaja puhuu Jesajan kirjan 53. luvussa siitä, kuinka Jumalan ilmoitusta on vaikeaa ottaa vastaan. Samassa yhteydessä Jesaja kuvaa piinallisen tarkasti vuosisatoja myöhemmin tapahtuvaa ristiinnaulitsemista, jossa Jumalan Poika, Jeesus Kristus, otti kantaakseen meidän ihmisten synnit. Jesajan kuvaus tästä syntien sovitusuhrina olemisesta on surullista luettavaa: