Roomalaiskirjeen esittely
Vaikka tämä kirje on sijoitettu järjestyksessä ensimmäiseksi kirjeeksi, ei sitä ole kuitenkaan kirjoitettu ensimmäiseksi. Roomalaiskirjettä ennen oli kirjoitettu useita kirjeitä, kuten kaksi Tessalonikalaiskirjettä, kaksi Korinttolaiskirjettä, ensimmäinen kirje Timoteukselle sekä kirje Tiitukselle. Syy, miksi tämä kirje on (UT:ssa) ensimmäisenä, johtuu joko sen erinomaisuudesta (jota Chrysostom piti niin suuressa arvossa, että hän luetutti kirjeen itselleen kahdesti viikossa), tai sitten se johtui kirjeen vastaanottajien asuinpaikan arvoasemasta, joka Roomalla oli keisarillisena kaupunkina. Eihän myöskään (VT:ssä olevien) profeettojen kirjoitukset olleet siinä järjestyksessä, jossa ne kirjoitettiin. Hoosea profetoi yhtä varhain, kuin Jesaja, jollei jo aiemmin, ja ennen Jeremiaa ja Hesekieliä, ja silti Hoosean kirja on sijoitettu näiden kirjoitusten jälkeen.
Tämä kirje kirjoitettiin Korintossa, kuten kirjeen jälkikirjoitus osoittaa, ja tämä voidaan vahvistaa apostolin Foibesta esittämästä todistuksesta (Paavali lähetti kirjeen Foiben välityksellä ja Foibe oli Kenkreassa, paikassa lähellä Korinttoa), mainitsemalla Erastuksen, Korinton rahastonhoitajan, joka asui Korintossa (2Ti 4:20), sekä Gaiuksen, hänen majapaikkansa isännän, joka oli Korinttolainen (Roo 16:23, 1Ko 1:14).
Kirjeen kirjoitusajankohta ei kuitenkaan ole niin selvä. Jotkut ajattelevat, että kirje kirjoitettiin kolmen kuukauden aikana, jolloin Paavali matkasi Kreikan läpi (Apt 20:2) hiukan ennen keisari Claudiuksen kuolemaa vuonna 55 jKr. Toiset ajattelevat, että kirje oli kirjoitettu Paavalin lyhyen vierailun aikana Korintossa, minne hän saapui, kuten oletetaan, Filippistä matkallaan Troakseen, jonne osa hänen seuralaisistaan meni etukäteen ollen siellä viisi päivää ennen Paavalia. Tämä tapahtuma on ajoitettu Neron toiselle vuodelle vuoteen 56 jKr. Kuitenkaan kirjettä ei ole kirjoitettu Paavalin pitkän Korintossa oleskelun aikana, kun hän oli siellä ensimmäistä kertaa, vaan tämän jälkeen, jopa sen jälkeen, kun hän oli julistanut Jerusalemista Illyricumiin saakka ja jolloin hänellä oli aikomus mennä Jerusalemiin Makedonian ja Akaian seurakuntien lahjoitusten kanssa köyhien pyhien luokse siellä (Roo 15:19).
Henkilöt, joille tämä kirje lähetettiin, olivat Rooman pyhät, niin juutalaiset kuin pakanat, jotka asuivat Rooman kaupungissa (katso Rooman kaupungista ja sen seurakunnasta Gillin kommentaari kohdasta Apt 28:14-15). Ei ole täysin selvää keiden välityksellä evankeliumia ensimmäistä kertaa saarnattiin Roomassa ja ketkä olivat perustamassa seurakuntaa sinne. Irenaeus, antiikin ajan kirjoittaja, sanoo, että Pietari ja Paavali saarnasivat evankeliumia Roomassa ja perustivat sinne seurakunnan. Gaius, kirkollinen mies, joka eli Zephyrinuksen, Rooman piispan aikaan, esittää asian samoin. Dionysios, Korinton piispa, kutsuu Rooman seurakuntaa Pietarin ja Paavalin istutukseksi. Se, kävikö Pietari koskaan Roomassa, ei ole selviö kaikille. Ja varmaa on, että apostoli Paavali ei ollut käynyt Roomassa, kun hän kirjoitti Roomalaiskirjeen. Ainakin vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, ettei hän ollut käynyt Roomassa, kun katsoo ilmaisuja Roomalaiskirjeen 1:10:ssä. Ja kuitenkin tässä oli jo olemassa seurakunta, jolle hän kirjoitti, ja joka oli ollut olemassa varteenotettavan ajan, sillä Rooman seurakuntalaisten uskosta puhuttiin kaikessa maailmassa (Roo 1:8). Myöskin Apt 28:15:n mukaan, kun Paavali oli tiellä Rooman kaupunkiin, veljet tulivat häntä vastaan siellä.
Pääasiallinen tarkoitus tässä kirjeessä on tuoda kirkkaaseen valoon oppi vanhurskauttamisesta. Sen tarkoitus on osoittaa pakanoille, että vanhurskaus ei tule luonnollisen ymmärryksen kautta eikä teoista, jotka on tehty sen seuraamisesta, ja juutalaisille, että vanhurskaus ei tule Mooseksen laista ja sen mukaisista teoista (tämän Paavali osoittaa tarkastelemalla sekä juutalaisten että pakanoiden syntistä ja viheliäistä tilaa), vaan vanhurskaus tulee Kristuksen vanhurskaudesta, joka luetaan hyväksi Jumalan armosta ja otetaan vastaan uskossa. Tämän vaikutus on rauha ja ilo sielulle, ja pyhyys elämässä ja tekemisissä. Paavali tekee totuudellisen tilityksen vanhurskautetuista, koska he eivät ole ilman syntiä. Tämän hän kuvailee oman itsensä ja kokemuksensa esimerkin kautta. Ja kuitenkin hänen mukaansa vanhurskautetuilla on erilaisia etuoikeuksia, kuten vapautus tuomioista, adoption siunaus ja oikeus taivaalliseen perintöön. Paavali käsittelee kirjeessään ennaltamääräämistä, pakanakansojen kutsumista ja juutalaisten hylkäämistä. Hän antaa kehotuksia erilaisiin tehtäviin pyhien velvollisuutena toisiaan kohtaan ja maailmaa kohtaan, tehtäviin, jotka ovat luonteeltaan moraalisia ja yhteiskunnallisia, sekä vähäisemmiltä tuntuvien valintojen merkitykseen sekä päättää kirjeen tervehdyksillä eri henkilöille.
Edellinen teksti on blogin kirjoittajan tekemä käännös John Gillin Raamatun kommentaarin otteesta. Julkaisen, jos mahdollista, aikaa myöten jatkoa käännökselle. Wikipedia aiheesta John Gill: https://en.wikipedia.org/wiki/John_Gill_(theologian)